SIWARD.
Hän siis on kuollut?
ROSSE.
Niin on, ja tantereelta korjattu.
Surunne mittan' arvo älköön olko.
Loputon on se silloin.
SIWARD.
Haavat hällä
Oliko etupuolia?
ROSSE.
Otsass' aivan.
SIWARD.
Hyv' on! Hän Herran sotamies nyt olkoon!
Jos poikia mull' ois kuin hiusta päässä,
Somempaa kuolemaa en heille soisi.
Niin, nyt on hälle kuolinkello soinut.
MALCOLM.
Surua suurempaa hän ansaitsee,
Sen multa saa hän.
SIWARD.
Suurempaa ei lain:
Hän hyvin kuoli, velkans' suorittain.
Niin, Herran rauhaan! — Tuossa uusi lohtu!
(Macduff palajaa, kantaen Macbethin päätä keihäänsä nenässä.)
MACDUFF.
Kuningas, terve! Nyt se olet. Tässä
Kirotun vallanryöstäjän on pää.
Vapaana nyt on mailma. Ympärilläs
Näen valtas helmet; heidän sydämistään
Puhuvi tervehdykseni, ja toivon,
Ett' ääninkin he yhtyy huutoon: "Terve,
Kuningas skottein!"
KAIKKI.
Terve, skottein kuningas!
(Torventoitauksia.)