REGAN.
Mit' oli sisareni kirje hälle?
OSWALD.
En tiedä, rouva.
REGAN.
Hänt' ajoi täältä tärkit toimet varmaan.
Puhaistuin silmin jättää eloon Gloster,
Suur' oli tyhmyys: mielet meitä vastaan
Hän kääntää, minne saapuu. — Edmund varmaan,
Poloista säälien, on mennyt ukon
Pimeät päivät päättämään, ja myöskin
Vihollisemme voimaa urkkimaan.
OSWALD.
Mun täytyy seurata ja kirje viedä.
REGAN.
Armeija lähtee huomenna; siks jääkää;
Tiet epätaatut on.
OSWALD.
En tohdi, rouva:
Emäntän' antoi käskyn ankaran.
REGAN.
Miks kirjoitti hän Edmundille? Eikö
Suusana olis kylläks? Jotain varmaan;
Se on — en tiedä mitä. — Suosin' sua,
Avata jos saan kirjeen.
OSWALD.
Ennemmin ma —
REGAN.
Sun rouvas, tiedän sen, ei miestään lemmi,
Se varma on. Kun viimeks oli täällä,
Hän lemmen katseit' ihmeen viehkeitä
Loi Edmundiin. Sin' olet yhtä juonta.
OSWALD.
Minäkö, rouva?