RITARI.
On kyllä: matkall' on he joukkoinensa.
KENTIN KREIVI.
Hyv' on! Nyt kuninkahan luo vien teidät,
Ja hänet heitän turviinne. Syy tärkki
Mun käskee salass' olla vielä hetken.
Kun opitten mun tuntemahan, ette
Te tätä tuttavuuden lainaa kadu.
Ma pyydän, mua seuratkaa.
(Lähtevät.)
Neljäs kohtaus.
Sama paikka.
(Cordelia, lääkäri ja sotamiehiä tulee.)
CORDELIA.
Ah! hän se on! Hän raivoss' äsken nähtiin
Kuin meri ärjyvä ja ääneen laulain;
Päät' ohdakkeet ja kierrot seppelöivät,
Maasapet, katkot, lusteet, polttiaiset,
Ja kaikenlainen turha ruuhka, mikä
Viljassa versoo. — Sata miestä etsoon!
Hakekoot vuoriseudun kaikki rotkot
Ja tänne hänet tuokoot. —
(Sotaherra lähtee.)
Ihmis-taito
Parantaa voiko särkynehen järjen?
Ken avun tuo, saa rikkauteni kaikki.
LÄÄKÄRI.
Kyll' apukeinoja on, rouva hyvä:
Parahin luonnon holhotar on lepo;
Se hältä puuttuu, vaan sit' auttaa moni
Tehoisa yrtti, jonka voima sulkee
Tuskankin silmät.
CORDELIA.
Siunatut te tenhot,
Maan sala-mahdit kaikki, kyyneleistän'
Puhjetkaa ilmi! Apu, hoiva tuokaa
Tuon vanhus-raukan tuskiin! — Etsoon joutuun,
Ennenkuin hurja raivo hengen viepi,
Jok' itseään ei johtaa taida!
(Sanansaattaja tulee.)
SANANSAATTAJA.
Rouva,
Britannian joukot matkall' ovat tänne.