EDGAR. Frateretto kutsuu minua ja kertoo, että Nero on onkimiehenä pimeyden kuljussa. Rukoile, sinä viaton, ja varo paholaista.
NARRI.
Setä hyvä, sano mulle, onko hullu aatelismies vai aateliton?
LEAR.
Kuningas, kuningas.
NARRI. Ei maarinkaan kuin aateliton, jonka poika on aatelismies; sillä hullu on se aateliton, joka näkee poikansa aatelismiehenä ennen itseänsä.
LEAR.
Jos tuhat moista tulivartainensa
Kihisten syöksis heihin nyt! —
EDGAR.
Paholainen puree mua selkään.
NARRI. Hullu on se, joka luottaa suden kesyyteen, hevosen terveyteen, pojan rakkauteen ja porton valaan.
LEAR.
Se tehtäv' on; ma oiti heistä kannan. —
(Edgarille.) Sä, tuomar' oppinut, sa istu tuossa; —
(Narrille.) Sä viisas, tuossa. — No, te ketun nartut.
EDGAR.
Kah, kuinka seisoo hän ja mulkoilee! —
Tuletko lakiin silmän kirjaks, hemppu?
Joen poikki nyt, Liisuni, käy mua kohti!