GLOSTER.
Vait, vaiti! hiljaa!
EDGAR.
Ritar' Roland mustahan torniin sai,
Ja hän lausui vaan: — hyi! hui! ja hai!
Tääll' englantilaist' on verta.
(Lähtevät.)
Viides kohtaus.
Huone Glosterin linnassa.
(Cornwall ja Edmund tulevat.)
CORNWALLIN HERTTUA.
Kostaa ma tahdon, ennenkuin hänen talonsa jätän.
EDMUND. Kuinka, mylord, mua arvosteltaneen, kun näin panen luonnon alttiiksi kuuliaisuudelleni, — sitä oikein kauhistuksella aattelen.
CORNWALLIN HERTTUA. Nyt huomaan, ett'ei pelkkä pahuus veljeänne ajanut hänen henkeänsä pyytämään, vaan pikemmin oman arvon tunto, jota ukon moitittava halpuus kiihoitti.
EDMUND. Voi, kuinka on hirmuinen kohtaloni, kun täytyy minun katua, että oikeutta noudatan! Tässä se kirje on, josta hän puhui ja joka todistaa, että hän on Ranskan etujen salainen liittolainen. Voi sentään, voi! Jos tätä petosta ei olisi olemassa, tai minä en sen ilmisaattaja!
CORNWALLIN HERTTUA.
Käy kanssani herttuattaren luo.