GLOSTER.
Veremme, lihamme niin huononnut on,
Ett' omaa siittäjäänsäkin se vihaa.
EDGAR.
Tom-raukan on vilu.
GLOSTER.
Sisälle tulkaa. Rakkaus ei salli
Mun noutaa tytärtenne jäykkää mieltä, o;
Vaikk' ovet sulkemaan he käskivät
Ja jättämään yön julman selkään teidät,
Teit' etsiä tok' uskalsin, ja paikkaan
Nyt saatan, miss' on lämmintä ja ruokaa.
LEAR.
Tuon tietoviisaan kanssa ensin haastan: —
Mist' ukkosen on alku?
KENTIN KREIVI.
Hyvä herra,
Tarjoukseen suostukaatte: sisään menkää!
LEAR.
Sananen tuolle Theben oppineelle!
Mik' ompi harrastuksenne?
EDGAR.
Pirua häätää, tappaa syöpäreitä.
LEAR.
Sananen teille vielä kahden kesken!
KENTIN KREIVI.
Mylord, rukoilkaa häntä vielä kerran,
Hält' uupuu järki.
GLOSTER.
Moititko sa tuota?
Hengiltä tyttäret ne häntä pyytää. —
Oi, Kent sen arvas, raukka pakolainen! —
Kuningas, sanot, hullustuu. Oi, tuskin
Min' olen itse viisas. Poik' oli mulla,
Lain-hylky nyt hän on: hän surmaan' etsi
Äskettäin juuri. Häntä lemmin, veikko, —
Se murhe mult' on hämmentänyt järjen.
Huu! tätä yötä!
(Myrskyä edelleen.)
Kuningas, ma pyydän, —