NARRI.
Annas kun minäkin hänet pestaan: — tuossa on tiukulakkini.
LEAR.
Sinäkö, kiltti poikani! Kuinka voit sinä?
NARRI.
Kas niin, ystäväni, parasta olis, että ottaisit lakkini.
KENTIN KREIVI.
Miksi niin?
NARRI. Miksi? Siksi että pidät semmoisen puolta, joka on epäsuosioon joutunut. Jos et osaa hymyillä siihen suuntaan, minne tuuli käy, niin saat pian nenäsi tukkoon. Tuoss', ota lakkini. Näetkös, tuo mies on maanpakoon ajanut kaksi tyttäristänsä ja antanut kolmannelle siunauksensa vastoin tahtoansa: jos häntä seuraat, niin pitää sulla välttämättömästi olla minun lakkini. — No, mitä kuuluu, setä? Jospa olis mulla kaksi lakkia ja kaksi tytärtä.
LEAR.
No, mitä niillä, poikaseni?
NARRI.
Jos antaisin heille kaikki tavarani, niin jäisihän lakit itselleni.
Tuossa on minun; kerjää sinä samanlainen tyttäriltäsi.
LEAR.
Varo sinä — tuota ruoskaa tuossa!
NARRI. Totuus on koira, joka koppiinsa karkoitetaan. Se ajetaan ruoskalla ulos, kun rakki-ryökynä saa pesän loisteessa istua ja lemuta.
LEAR.
Katkera marja minulle tuo!