EDGAR.
No, veli Edmund, mitä tärkeätä miettimistä sinulla on?
EDMUND. Aattelen, veli hyvä, erästä ennustusta, jota näinä päivinä olen lukenut siitä, mikä näiden pimennyksien on seurauksena.
EDGAR.
Välitätkö sinä tuollaisista?
EDMUND. Vakuutan, että sen kirjoittajan ennustukset käyvät surkealla tavalla toteen: luonnottomuutta lapsen ja vanhemman välillä; surmaa, kallista aikaa, vanhan ystävyyden rikkumista; epäsopua yhteiskunnassa, uhkauksia ja kirouksia kuningasta ja aatelia kohtaan, perätöntä epäluuloa, ystävien maanpakoon syöksemistä, sotajoukkojen hajoamista, avioeroa ja tiesi mitä kaikkea.
EDGAR.
Milloin sinä olet tähtitaikuriksi ruvennut?
EDMUND.
No, mitä siitä! Milloin näit isäni viimeksi?
EDGAR.
Eilen illalla.
EDMUND.
Puhelitko hänen kanssaan?
EDGAR.
Puhelin, kokonaista kaksi tiimaa.
EDMUND. Erositteko sovussa? Etkö huomannut hänessä mitään nurjamielisyyttä, sanoissa tai käytöksessä?