ALBANIAN HERTTUA.
Nuo täältä viekää! —
Yleinen suru olkoon ensi työmme.
(Kentille ja Edgarille.)
Te henki-ystävät, te vallan saatte:
Sairasta valtakuntaa tukekaatte.
KENTIN KREIVI.
Mun pakko täält' on heti matkustaa:
Isäntä vartoo, viipyä en saa.
ALBANIAN HERTTUA.
Tät' ajan synkkää valtaa täytyy kuulla;
Tunteella nyt on käskemist', ei muulla.
Pahinta vanhus kärs'; me nuoret emme;
Niin kauan elä, moista nähdäksemme.
(Lähtevät, surumarssin soidessa.)