(Antaa kirjeen Edmundille.)
GONERIL.
No jos; lait määrään minä etkä sinä;
Ken siitä oikeuteen mua haastaa tohtii?
ALBANIAN HERTTUA.
Sa hirmuluoma! Tunnetko sen kirjeen?
GONERIL.
Miks kysyt, kun sen tunnen.
(Lähtee.)
ALBANIAN HERTTUA.
Seuratkaatte;
Hän raivossaan on; häntä hillitkää.
(Sotaherra lähtee.)
EDMUND.
Mist' oletten mua syyttänyt, sen tein ma,
Ja paljon muuta; aika sen tuo ilmi.
Nyt loppu sen ja mun. Mut ken sa olet,
Sa, joka voitit mun? Jos ylimys,
Sen anteeks suon.
EDGAR.
Molemmin puolin anteeks:
En verta ole halvempaa kuin sinä;
Jos suurempaa, sen suurempi on syysi.
Nimeni Edgar on, sun isäs poika.
Jumalat vanhurskaat on; himoistamme
He meille vitsan kiertää: sama musta
Pahuuden paikka, jossa sun hän siitti,
Vei näön hältä.
EDMUND.
Totta, aivan totta.
Nyt täys on kierto tehty: tässä olen.