REGAN.
Voin pahoin, lady; muuten purkaisin nyt
Sisuni puhtaaks. — Kenraali, sun on
Soturini ja vankini ja maani;
Mua vallitse ja niitä: sun on linna.
Maailman nähden miehekseni tässä
Valitsen sun.
GONERIL.
Ja luulet hänet saavas?
ALBANIAN HERTTUA.
Sun estees täss' ei auta.
EDMUND.
Eikä sun.
ALBANIAN HERTTUA.
Mut auttaa, senkin sekasikiö!
REGAN (Edmundille).
Nyt rummut soimaan; näytä uusi arvos!
ALBANIAN HERTTUA.
Seis! Kulkaa syy: sun, Edmund, vangitsen ma
Maanpetturina; ja tuon kultakäärmeen (osoittaen Gonerilia)
Samassa myös. — Mun täytyy, kaunis sisko,
Pyyteenne kieltää puolisoni hyväks;
Hän sivukihloiss' on tuon herran kanssa,
Ja miehenään teilt' estän kuulutuksen.
Mua kosikaa, jos halu teillä naimaan
Tilattu vaimoni on.
GONERIL.
Huvinäytös!
ALBANIAN HERTTUA.
Aseissa olet, Gloster: — torvi soimaan!
Jos täss' ei kenkään muu sua vasten partaa
Osoita kurjaks julkipetturiksi,
Niin tuoss' on panttini.
(Heittää maahan sormikkaansa.)
En leipää maista,
Siks kunnes surmallasi näytän että
Sen nimen siedät.
REGAN.
Sairas olen, sairas!