GLOSTER.
Lear hulluna! Kuin jäykkä mull' on mieli,
Kun pystyss' seison, vaikka selvään tunnen
Tuskaini painon! Paremp' olla hullu
Erillään huolist' aatos silloin oisi,
Ja kuvitusten houreiss' itseänsä!
Ei tuskat tajuaisi.
(Edgar palajan. Rummutusta kuuluu etäältä.)
EDGAR.
Käsi mulle!
On niin kuin kuuluis kaukaa rummunlyönti.
Pois, isä! Ystävän ma teille hankin.
(Lähtevät.)
Seitsemäs kohtaus.
Teltta ranskalaisten leirissä.
(Cordelia, Kent, lääkäri ja muuan ritari tulevat.)
CORDELIA.
Sa kelpo Kent, kuink' elämällä, työllä
Hyvyytes palkitseisin? Elämäni;
On liian lyhyt, mitat kaikki pienet.
KENTIN KREIVI.
Oi, rouva, tunnustus on runsain palkka.
Se, minkä kerroin, täytt' on totta kaikki,
Ei päälle eikä vaille.
CORDELIA.
Vaattees muuta;
Pukusi mieleen tuo nuo synkät ajat;
Oi, pois se heitä!
KENTIN KREIVI.
Anteeks, hyvä rouva;
Nyt tunnetuks jos tulen, raukee tuuma.
Ma soisin ett'etten mua tuntis, kunnes
Sen hyväks näemme, minä sekä aika.