GLOSTER.
Hellin kiitos!
Taivasten siunaus ja armo runsas
Sen palkitkoon!
(Oswald tulee.)
OSWALD.
Nyt palkan saan! Nyt kelpaa!
Tuo pääsi silmitön on onnen portaaks
Minulle luotu. — Vanha ilki-konna,
Eroas joutuun mieti! — Maall' on miekka,
Jok' etsii surmaas.
GLOSTER.
Kättäs armeliasta —
Nyt käytä niinkuin mies! —
(Edgar astuu väliin.)
OSWALD.
Haa! pöyhkä moukka!
Suojaatko julkipetturia? Pois!
Tai muuten hänen kohtalonsa rutto
Sinuunkin tarttuu. Laske hänet irti!
EDGAR.
En maar laskekkan! kyll täst viäl tule toinen peli.
OSWALD.
Lasketko, orja, taikka surmas saat!
EDGAR. Herra hyvä, korjakka' konttin ja jättäkkä' muit ihmissi raohan! Jos levi kita olis saan' minust hengen hakatuks, niin kyll se maar olis menn' ennen nelitoist päivä. Älkkä' pistäk itten liian liki vanhha äijä! Pysykkä' vaan alallan, sen minä kattoisin teill parhaks, sill muuton taatusten tulett koettamahan, kump on vahvemp, teiän kali pahaseng vai minun köppin. Minä en surkele suinkkan minä.
OSWALD.
Pois, ryötys!