Pidätä verikättäs, pyövel' lurjus!
Miks huoraa vitsot? Suomi omaa selkääs;
Himoitset häntä käyttää siihen, josta
Nyt häntä ruoskit. Konna hirttää varkaan.
Risoista pikkuviat hohtaa; puuhkat
Ja kaaput kaikki peittää. Kultaa synti,
Lain vankka peitsi siihen pirstaks särkyy;
Pue ryysyyn se, sen puhkoo kerin korsi.
Ei syntiä tee kenkään, ei, ei kenkään:
Lupani heill' on; usko pois se, veikko!
Ma kyllä tukin syyttäjältä suun.
Lasiset silmät osta, ja kuin muutkin
Katalat valtaviisaat, näkevinäs
Tok' ole, vaikk'et näe. — Nyt, nyt, nyt, nyt,
Pois saappaat! — Lujaan, lujemmin, — kas niin!
EDGAR.
Mielettömyyttä, mieltä sekaisin!
Älyä hulluudessa!
LEAR.
Itkeä
Jos mua tahdot, silmät ota multa.
Sun hyvin tunnen: nimesi on Gloster.
Rohkaise mieltäs! Itkein tänne tultiin:
Jo' ensi hengenvedost' ulvoimme
Ja voivotimme. Saarnan pidän; huomaa!
GLOSTER.
Voi, tuskan päivää, voi!
LEAR.
Jo syntyissämme
Pamimme tuloamme tänne narrein
Isolle näyttämölle. — Kelpo hattu! —
Älykäs sotajuoni huopakenkiin
Pukea hevosjoukko! Täytyy koittaa.
Vävyihin näin kun sitten varkain karkaan,
Niin silloin lyö ja tapa, lyö ja tapa!
(Muuan ritari tulee, palvelijoita mukana.)
RITARI.
Tääll' on hän. Kiinni hänet pankaa! — Herra,
Parahin tyttärenne —
LEAR.
Pelastust' eikö? Vangiks? Haa! Voi mua!
Täys onnen narri! — Kohdelkaa mua hyvin;
Ma lunnait' annan. Haavureita tuokaa:
Sain aivoihini iskun.
RITARI.
Kaikki saatte.
LEAR.
Apua eikö? Yksin aivan?
Oi, tää voi suolaks ihan miehen muuttaa
Ja silmät ruiskukannuiks, joilla syksyn
Pölyä kastellahan.