MESSALA.
Kuin kuoli, Strato, herrani?
STRATO.
Ma pidin miekkaa, ja hän siihen syöksi.
MESSALA.
Octavius, seurahas siis ota mies,
Jok' avun viimeisen soi herralleni.
ANTONIUS.
Hän kaikist' oli jaloin roomalainen.
Muut salaliittolaiset teki työnsä
Kateudesta suureen Caesariin.
Hän yksin vilpittömäll' aikehella
Ja yhteishyvän tähden heihin liittyi.
Sävykäs oli hänen elämänsä,
Ja alku-aineet hänessä niin sa'atut,
Ett' esiin luonto nousta voi ja tehdä
Mailman tiedoks: "hän se oli mies!"
OCTAVIUS.
Avuinsa mukaisen hän kohtelun
Ja juhlalliset hautajaiset saakoon.
Mun teltassani tän yön maatkoon ruumis,
Niin kunnioittuna kuin tulee urhon.
Levolle joukot viekää. Joutuun vaan
Tän uljaan päivän voitot jakamaan!
(Lähtevät.)
SELITYKSIÄ:
[1] Veljenne Cassius. Cassius oli nainut Bruton sisaren.
[2] Ett' yksisarvisen voi puilla pyytää. Kertomusten mukaan saattoi yksisarvista pyytää siten, että houkutteli sitä hyökkäämään puuta vastaan ja työntämään siihen sarvensa. — Karhuupyynnissä oli tapa semmoinen, että toinen metsästäjä näytti karhulle peiliä, ja toinen sill'aikaa tähtäsi ja ampui.
[3] Asunko Sun lempes esikaupungissa vainen.