VOLUMNIUS.
Ei, herra!
BRUTUS.
On, varmaan, usko pois, Volumnius!
Sä näet, Volumnius, mik' on mailman meno:
Meit' ajaa vihollinen haudan suulle:
(Äänekästä melua.)
On arvokkaampaa siihen itse juosta
Kuin survaust' odottaa. Volumnius hyvä,
Olimme koulukumppanit, sen tiedät:
Sa pidä, vanhan ystävyyden vuoksi,
Nyt miekkaa, että syöstä siiheen saan.
VOLUMNIUS.
Se ystävän ei ole työtä, Brutus.
(Melua yhä.)
CLITUS.
Pakohon, joutuun! Tääll' ei viipymistä.
BRUTUS.
Hyvästi sinä, — sinä, — sinä, Volumnius! —
Sin' olet kaiken aikaa maannut, Strato;
Hyvästi sinäkin! — Nyt, kansalaiset,
Iloinen mielen' on, ett' elämässän'
En yhtä löynnyt uskotonta mulle.
Saan kunniaa ma tästä tappiosta
Enemmän, kuin Antonius ja Octavius
Halvalla voitollansa saavuttavat.
Hyvästi vielä kerran! Bruton kieli
Elonsa tarinan jo päättää kohta.
Yö näön kaihtaa, rauhaa kaipaa luuni:
Tää hetki niill' on ollut määränpäänä.
(Miekankalsketta. Ulkona huudetaan: "pakoon, pakoon, pakoon!")
CLITUS.
Pakohon, herra, pakoon!
BRUTUS.
Pois! Ma tulen.
(Clitus, Dardanius ja Volumnius lähtevät.)
Sua pyydän, Strato, herras luokse jää;
Mies olet hyvämaineinen, ja rahtu
Rehellisyytt' on elämässäs ollut.
Siis pidä miekkaani ja pois luo silmäs,
Kun syöksen siihen. Teetkö, Strato, sen?
STRATO.
Kätenne ensin! Hyvää yötä, herra!