OCTAVIUS.
Ei sanat meille rakkaampaa kuin teille.
BRUTUS.
Octavius, parempi kuin häijy isku
On kaunis sana.
ANTONIUS.
Kauniin sanan alla
On iskus häijyt, Brutus: muista haavaa,
Min Caesarin sydämeen löitte, huutain:
"Eläköön Caesar, eläköön!"
CASSIUS.
Antonius,
Sun iskus suunta tuntematon viel' on;
Mut Hyblan mehiläisilt' ovat meden
Sun sanas ryöstäneet.[5]
ANTONIUS.
Mut pistint' ei.
BRUTUS.
O, vieläp' äänenkin ja horinankin
Varastit heilt', Antonius; viisast' ompi,
Ett' uhkaat ennen kuin sa pistät.
ANTONIUS.
Konnat,
Sit' ette tehneet te, kun tikarinne
Caesarin sydämessä toisiins' iski.
Te irjuitte kuin apinat, kuin tiistit
Te ryömitte, kuin orjat matelitte,
Suudellen hänen jalkojaan, sill' aikaa
Kun Casca piru niinkuin koira takaa
Hänt' iski niskaan. Imartelijat te!
CASSIUS.
Imartelijat! — Syytä itsees, Brutus.
Tuo kieli noin ei tänään meitä herjais,
Jos Cassiot' olis kuultu.
OCTAVIUS.
Asiaan!
Jos väite hien tuo, niin todistus se
Punaisempia pisaroita kysyy.
Näin, katsos, miekan vedän
Nyt pettureita vastaan! Milloin luulet
Mun pistävän sen tuppeen taas? En ennen,
Kuin täysin kostetut nuo kolmekolmatt'
On haavaa Caesarin, tai toinen Caesar
Saa petturien miekan kautta surman.
BRUTUS.
Sa, Caesar, et saa surmaas pettureilta,
Jos niit' ei ole seurassas.