BRUTUS.
Oi, suokoon taivas
Mun ansainneeksi moisen jalon vaimon! —
(Kolkutusta ulkoa.)
Vait! joku kolkuttaa! Pois, Portia, hetkeks;
Ja viipymättä poves osan saapi
Mun sydämeni salaisuuksista.
Selitän tehtäväni kaikki sulle
Ja synkän otsanikin piirteet kaikki.
Pois, joutuun! — (Portialle.)
(Lucius ja Ligarius tulevat.)
Lucius, ken se kolkuttaa?
LUCIUS.
Mies sairas, joll' on puhumista teille.
BRUTUS.
Ligarius, jota mainitsi Metellus! —
Käy syrjään, poika. — No, Ligarius, mitä?
LIGARIUS.
Suo heikon äänen tehdä hyvä huomen;
BRUTUS.
Voi, mihin aikaan, uljas Cajus, liinaan
Sa kääriyt! Oi, ett'et olis sairas!
LIGARIUS.
En ole sairas, jos vaan Brutoll' ompi
Käsillä teko kunniallinen.
BRUTUS.
Käsillä teko moinen mull' on, Cajus,
Jos sull' on terve korva sitä kuulla.
LIGARIUS.
No, kautta kaikkein Rooman jumalitten!
Pois tautini nyt riisun. Rooman sielu!
Sa kunnon esi-isäin uljas poika!
Lumojan lailla henkeni sa kuolleist'
Esihin loihdit. Käske vaan mun juosta,
Niin mahdottomiakin vastaan ryntään,
Ja voitan ne. Mik' ompi tehtävä?
BRUTUS.
Tekonen, joka sairaan terveeks saapi.
LIGARIUS.
Mut tervett' eikö sairahaksi myös?