CASSIUS.
Kauppa siis on tehty.
Nyt tiedäs, Casca: taivuttanut olen
Jo jotkut Rooman jalomielisimmät
Mun kanssan' uskallettuun yritykseen,
Joss' ompi maine tarjona ja vaara.
Pompejon pylvästössä nyt he varmaan
Mua vartovat; näät, tässä hirmu-yössä
Ei kadull' ykskään ihmissielu liiku;
Ja luonnonkin on katsanto ja muoto
Sen työn näköinen, jota toimitamme,
Verinen, tulinen ja julman julma.
CASCA.
Vait hetki! Tänne joku kiireell' astuu.
CASSIUS.
Niin, Cinna; hänen tunnen käynnistään.
Hän ystäv' on.
(Cinna tulee.)
No, Cinna, minne kiire?
CINNA.
Sua etsin. Kuka tuo? Metellus Cimber?
CASSIUS.
Ei, se on Casca, yrityksessämme
Yks osakas. Mua varrotaanko, Cinna?
CINNA.
No, sepä hauskaa! Mikä julma yö!
On pari kolme meistä nähnyt kummaa.
CASSIUS.
Mua varrotaanko? sano.
CINNA.
Varrotaan.
Oi, Cassius, jos jalon Bruton voisit
Vaan voittaa puolellemme!
CASSIUS.
Huolett' ollos!
Tuoss' ota, Cinna, kirje tuo, se kätke
Praetorin istuimeen, niin että Brutus
Sen yksin löytää; hänen ikkunastaan
Sisähän viskaa tuo; tuo vanhan Bruton
Kuvahan kiinnitä; ja riennä sitten
Pompejon pylvästöön, niin meidät kohtaat.
Siell' onko Decius Brutus ja Trebonius?
CINNA.
On kaikki, pait Metellus Cimber, joka
On mennyt sua etsimään. Nyt riennän
Ja käytän nämä kirjeet niin kuin käskit.