POLONIUS.
Hän heti tulee. Kovaa hälle pankaa;
Sanokaa, että kärsittäväks ilveens'
On liian raakaa, että varjehena
Hänestä tulen tuiman ehkäisitte.
Ma vaikenen ja piiloon käyn. Mut pyydän,
Hänt' älkää armahtako.
HAMLET (Ulkoa).
Äiti, äiti, äiti!
KUNINGATAR.
Sen takaan; minust' olkaa huoletonna.
Pois piiloon, hän jo tulee.
(Polonius kätkeytyy seinäverhon taakse.)
(Hamlet tulee.)
HAMLET.
No, äiti, mikä asiana?
KUNINGATAR.
Isääsi, Hamlet, kovin loukkasit.
HAMLET.
Isääni, äiti, kovin loukkasitte.
KUNINGATAR.
Hamlet! Se vastaus on löyhän kielen.
HAMLET.
Ja kysymys se oli herjan kielen.
KUNINGATAR.
Mit' aiot, Hamlet?