MARCELLO.
Kas, kuinka lempeällä katsannolla
Hän teitä syrjäisempään paikkaan viittaa;
Vaan älkää menkö.
HORATIO.
Älkää, Herran tähden!
HAMLET.
Ei puhu hän; ma senvuoks häntä seuraan.
HORATIO.
Oi, älkää, prinssi!
HAMLET.
Mitä peljättävää?
En neulan hintaa hengelleni pane;
Ja mitä voi hän sielulleni tehdä,
Jok' ompi kuolematon kuin hän itse?
Hän viittaa yhä: — minä seuraan häntä.
HORATIO.
Mut virran luo jos viettelis hän teitä,
Tai huipulle tuon huiman kallion,
Jok' ulommaksi juurtaan mereen antaa,
Ja siellä uuteen hirmumuotoon muuttuis,
Mi järjen voiman teiltä veis ja hulluks
Tekisi teidät? Aatelkaapa tuota.
Se paikka hullun houreit' ilmankin
Jokaisen tuottaa aivoihin, jok' alas
Niin monen syllän päästä mereen katsoo
Ja allaan pauhaavan sen kuulee.
HAMLET.
Hän viittaa yhä: — mene, minä seuraan.
MARCELLO.
Te ette mennä saa.
HAMLET.
Pois kätenne!
HORATIO.
Mut älkää menkö.