HAMLET (astuu esiin).
Ken se, jonka murhe!
Noin pöyhkeilee, ja jonka tuskanhuuto
Lumoopi tähdet, että seisahtuvat
Ja peljästyen kuuntelevat? Tässä
On Tanskan Hamlet.
(Juoksee hautaan.)
LAERTES.
Periköön sun horna!
(Painii hänen kanssaan.)
HAMLET.
Et kauniisti sa rukoillut. Ma pyydän,
Pois kurkustani sormes hellitä;
Näet, vaikk'en ole kiukkuinen ja hurja,
Minussa sentään vaarallist' on hiukan,
Jot' ois paras karttaa sun. Pois kätes!
KUNINGAS.
Erottakaa nuo miehet.
KUNINGATAR.
Hamlet! Hamlet!
KAIKKI.
Oi, hyvät herrat, —
HORATIO.
Tyyntykäätte, prinssi!
(Muutamat seuralaisista erottavat heidät;
he astuvat ulos haudasta.)