POSTHUMUS.
No, jatkakaa.
JACHIMO.
Siis, ensin makuuhuone —
Joss' en ma kyllä nukkunut, mut kyllin
Sain sitä, mikä valvonnankin korvas, —
Hopeaan, silkkiin verhottu: Cleopatra
Kopeena siinä kohtaa roomalaistaan,
Ja Cydnus yli äyräittensä paisuu
Veneitten tungosta tai ylpeydestä:
Niin oiva, kallis taulu, että siinä
Työ kilpaili ja arvo; ihme, kumma,
Kuink' oli hienosti ja tarkoin tehty,
Niin, tosi elämätä. —
POSTHUMUS.
Totta kyllä,
Mut tuon te liette täällä kuullut multa
Tai toisilta.
JACHIMO.
Muut yksityiset kohdat
Puheeni vahvistakoot.
POSTHUMUS.
Niinpä kyllä,
On muuten kunnianne myyty.
JACHIMO.
Uuni
Etelä-seinällä, sen otsikossa
Diana kaino kylpee. Lienkö nähnyt
Niin sielukasta kuvaa! Taitur' ilmi
Tuo mykän luonnon, enemmän kuin luonnon, —
Liikunto vain ja henki puuttuu.
POSTHUMUS.
Tuohan
Voi olla kuulon mukaan laiteltua;
Puhuttu siit' on paljon.
JACHIMO.
Huoneen kattoon
On kultakeruubeja leikeltynä.
Lies'nytteinä — ne unhotin — on kaksi
Hopeista uinailevaa lemmetärtä
Yhdellä seisten jalalla ja soihtuun
Somasti nojaten.
POSTHUMUS.
Mut kunnia! —
Niin olkoon, että kaiken tuon te näitte —
Ja kiitos muistonne, — mut kertomalla,
Mitä on hänen huoneessaan, te ette
Vetoa voita.
JACHIMO.
Kalvetkaa, jos voitte!
Mun suokaa näyttää tämä rengas; nähkääs;
(Ottaa esiin rannerenkaan.)
Nyt on se poissa. Teidän timanttiinne
Se vihittävä on. Ne pidän.