CORIOLANUS.
Aufidius uudestaan siis sotaan hankkii?
LARTIUS.
Niin hankkii; ja se syynä, miks niin joutuun
Me rauhan teimme.
CORIOLANUS.
Volskilaiset ovat
Siis, niinkuin ennen, valmiit, kun vaan sopii,
Päällemme karkaamaan.
COMINIUS.
Niin väsyneet he
Nyt ovat, että tuskin enää näemme
Me heidän lippujensa liehuvan.
CORIOLANUS.
Aufidion näittekö?
LARTIUS.
Hän turvakirjall'
Oli luonani; maanmiehiään hän kiros,
Kun meille kaupungin niin raukkamaisest'
Olivat myyneet; Antiumiin hän palas.
CORIOLANUS.
Puhuiko minusta hän?
LARTIUS.
Puhui.
CORIOLANUS.
Mitä?
LARTIUS.
Ett' usein, miekka vasten miekkaa, teidät
Hän kohtas; ettei mitään hän niin vihaa
Kun teitä; että omansa hän kaikki
Pois panttais, korvausta toivomatta,
Kun vaan sais teidän voittajanne olla.