1 KANSALAINEN. Kyllä sen tiedämme, mutta mikä teidät siihen sai?
CORIOLANUS.
Oma arvoni.
2 KANSALAINEN. Omako arvonne?
CORIOLANUS.
Niin, eikä oma tahtoni.
1 KANSALAINEN. Mitä? Eikö oma tahtonne?
CORIOLANUS.
Ei, herraseni; en ole koskaan tahtonut köyhältä mitään kerjätä.
1 KANSALAINEN. Tietäkää, että jos annamme teille jotakin, niin toivomme teiltä jotakin saavamme.
CORIOLANUS.
No sanokaa siis, mitä maksaa konsulinvirka?
1 KANSALAINEN. Ystävällisen pyynnön.
CORIOLANUS. Vai ystävällisen! Minä pyydän siis, antakaa se minulle. Minulla on haavoja näyttää, mutta kahden kesken vaan. — Saanko teidän kelpo äänenne? Mitä?