VOLUMNIA. Tulee, kunnon Menenius, ja suurimmat kunnianosotukset ovat hänen osakseen tulleet.
MENENIUS. He, Jupiter, ota lakkini ja kiitokseni! — Heleijaa, Marcius tulee kotiin!
MOLEMMAT ROUVAT.
Niin, hän tulee.
VOLUMNIA. Nähkääs, tuossa on kirje häneltä, senaatti on saanut toisen, hänen vaimonsa kolmannen, ja luulenpa että on teillekin kirje kotonanne.
MENENIUS.
Koko minun taloni tänä iltana pemutkoon! — Minulleko kirje?
VIRGILIA.
Niin, varmaankin on siellä kirje teille; olen nähnyt sen.
MENENIUS. Minulle kirje! Sehän tuopi minulle terveyttä seitsemäksi vuodeksi; ja koko sen ajan irvistelen minä lääkäreitä. Galenon kaikkivaltaisin tohtorinlippu on pelkkää puoskaroimista, eikä tämän elinrohdon rinnalla parempi hevoslääkitystä. Eikö hänessä ole haavoja? Hänellä on tapana palata kotiin haavoitettuna.
VIRGILIA.
Oi, ei, ei, ei!
VOLUMNIA.
On, hän on haavoitettuna, ja siitä kiitän jumalia.
MENENIUS. Niin minäkin, jos niitä vaan ei ole liiaksi. — Tuoko hän voiton lakkarissaan? — Haavat häntä kaunistavat.