CLEOPATRA.
Nimesi?
PROCULEJUS.
Nimeni Proculejus on.
CLEOPATRA.
Antonius
Sinusta puhui, luottaa käski sinuun;
Mut suuresti en pettymystä pelkää,
Kun luottamust' en tarvitse. Jos herras
Kuningatarta vaatii kerjäämään,
Niin majesteetin täytyy arvon vuoksi
Kuningaskuntaa kerjätä. Jos suo hän
Egyptin pojalleni, niin hän antaa
Sen verran omastani, että siitä
Voin polvillani kiittää.
PROCULEJUS.
Huolet' olkaa!
Käsissä ruhtinaan ei vaaraa teillä.
Vapaasti turvautukaa herraani,
Jonk' aulis armo runsain määrin vuotaa
Tarvitseville. Syvän nöyryytenne
Kun tietää saa hän, näette voittajan,
Jok' apuun kutsuu hyvyyden, kun polvill'
Anotaan hältä armoa.
CLEOPATRA.
Vie sana,
Ett' olen hänen onnens' alamainen,
Ja annan hälle vallan, minkä voitti.
Nöyryyttä opettelen joka hetki,
Ja hänen kasvonsa vain nähdä soisin.
PROCULEJUS.
Sen teen ma, jalo rouva. Rauhoittukaa;
Ma tiedän, että tilaanne hän säälii,
Johonka itse syypää on.
GALLUS.
Nyt nähkääs,
Kuin olis helppo hänet vangiks ottaa.
(Proculejus ja kaks' vartijaa nousevat tikapuita myöten
hautamajaan ja asettuvat Cleopatran taakse. Toiset vartijat
murtavat oven auki salvasta.)
Vahtikaa häntä, kunnes Caesar tulee.
(Poistuu.)