"Enkeliä keisarikuntineen ei juuri sysätä kaikkien ——shiren aatelismiesten osaksi", ivasi Fergus katkeralla äänellä. "Mutta hyvä herra", hän lisäsi muuttuneella sävyllä, "vaikk'ei Flora Mac-Ivor saakaan myötäjäisikseen keisarikuntaa, on hän kuitenkin minun sisareni; ja se ainakin riittää häntä suojelemaan sellaiselta kohtelulta, joka vähimmässäkään määrässä tuntuisi kevytmielisyydeltä."
"Hän on Flora Mac-Ivor, sir", vastasi Waverley lujalla äänellä, "ja se riittäisi hänelle takaamaan ainaisen suojelukseni, jos kykenisin kevytmielisesti kohtelemaan ketään naista."
Päällikön muoto oli nyt kokonaan synkistynyt, mutta Edward oli siitä röyhkeästä puhetavasta, jota toinen oli häntä vastaan käyttänyt, itsekin niin raivostunut, ettei lainkaan huolinut hillitä lähenevää myrskyä. Kumpikin oli tämän lyhyen keskustelun ajaksi pysähtynyt ja Fergus näkyi melkein olevan halukas purkamaan kiukkuaan vielä pahemmin solvauksin, mutta rajulla ponnistuksella hän hillitsi kiihkoisen mielialansa, kääntyi ja lähti tuimasti kulkemaan eteenpäin. Kun he olivat tähän saakka olleet yhdessä, melkein aina vieretysten, jatkoi Waverley äänetönnä kulkuaan samaan suuntaan, aikoen jättää päällikölle aikaa päästä taas tavalliselle hyvälle mielelle, jonka oli niin aiheettomasti pilannut, mutta samalla lujasti päättäen olla hituistakaan luopumatta omasta arvostaan.
Kun täten oli tylyssä äänettömyydessä kuljettu noin penikulman verran, alkoi Fergus taas puhua, mutta toinen sävy äänessään. "Rakas Edward, luulen kiihtyneeni, mutta sinähän härnäsit minua tietämättömyydelläsi maailman tavoista. Sinä olet hieman närkästynyt Floran keimailusta tai korkealle tavottelevista aatteista, ja nyt sinä lapsen lailla vihottelet leikkikalulle, jonka vuoksi niin paljon olet itkenyt, ja lyöt minua, uskollista hoitajaasi, kun ei käteni ulotu sitä Edinburgista saakka sinulle noutamaan. Myönnän kyllä joutuneeni raivoihini, mutta se harmi, että näen liittoutumiseni sinun kaltaisesi ystävän kanssa menevän myttyyn, kun kosimisestasi puhutaan sekä ylämaissa että alamaissa, se olisi saattanut tyynemmänkin veren kuohahtamaan. Enkä edes tiedä mikä tässä riivaa! Mutta kyllä minä kirjotan Edinburgiin ja saan asiat taas kuntoon, jos nimittäin tahdot minua niin menettelemään. Sillä enhän voi olettaa, että niin usein kuvaamasi uskollinen rakkautesi Floraan olisi yht'äkkiä haihtunut."
"Eversti Mac-Ivor", sanoi Edward, jota ei vähääkään haluttanut joutua toisen pakottamana pitemmälle kuin itse suvaitsi, hänen mielestään jo loppuun käsitellyssä asiassa, "olen teille suuresti kiitollinen avustanne, jota osaan pitää arvossa; myöskin osotatte minulle kovin suurta kunniaa sillä innollanne, jolla ajatte asiaani. Mutta kun neiti Mac-Ivor on tehnyt päätöksensä vapaasti, oman mielensä mukaan, ja kun kaikkiin yrityksiini häntä lähestyä vastattiin kerrassaan kylmästi, niin tekisin sekä häntä että itseäni kohtaan väärin, jos sallisin häntä vielä kerran vaivata tällä asialla. Teille olisin jo aikoja tästä puhunut, mutta te lienette itsekin huomannut, missä suhteessa olemme toisiimme, joten kyllä olette käsittänyt syyni. Joll'en olisi näin edellyttänyt, olisin jo ennemmin puhunut, mutta minussa on luonnollinen kammo ryhtyä asiaan, joka meille kummallekin on tuskallinen."
"Hyvä on, mr. Waverley", sanoi Fergus ylpeästi, "se juttu on siis lopussa. Eipä minun ole pakko tunkea sisartani kellekään miehelle."
"Eikä minunkaan ole pakko ottaa siltä neidolta vastaan yhä uusia rukkasia", vastasi Edward samalla tapaa.
"Panen kuitenkin toimeen asianmukaisen tiedustelun", sanoi päällikkö, välittämättä toisen huomautuksesta, "jotta saan selville, mitä sisareni tästä arvelee; sittepä nähdään, tokko asia todellakin näin päättyy."
"Mitä tiedusteluihin tulee, niin tietysti te siinä saatte menetellä oman harkintanne mukaan", sanoi Waverley. "Sen vaan tiedän, ett'ei neiti Mac-Ivor voi mieltään muuttaa; ja vaikkapa tämä odottamaton ilmiö sattuisi tapahtumaan, niin on ainakin varmaa, ett'ei minun mieleni muutu. Tämän mainitsen vaan siltä varalta, ett'ei jäisi mitään mahdollisuutta vastaiseen väärinkäsitykseen."
Mielellänsä olisi Fergus Mac-Ivor tällä hetkellä lykännyt heidän kiistansa mieskohtaisesti ratkaistavaksi; hänen silmänsä säihkyivät kuin tulessa ja mittailivat Edwardia ikäänkuin valitakseen sen kohdan, johon olisi helpointa iskeä kuolettava haava. Mutta vaikk'emme taistelussa enää noudata Garanzan tai Vincent Saviolan tapoja ja sääntöjä, tiesi Fergus yhtä hyvin kuin kukaan muu, että kamppailuun elämästä ja kuolemasta pitää olla jokin sopiva tekosyy. Voimme kyllä haastaa kaksintaisteluun esimerkiksi sen, joka tungoksessa on sattunut astumaan liikavarpaillemme tai puristanut meitä seinää vasten tai teatterissa istunut paikallemme, mutta nykyaikainen code d'honneur ei salli meidän perustaa kiistaamme siihen, että meillä muka olisi oikeus pakottaa joku mies kosimaan naissukulaistamme, jos tämä kaunotar jo monesti samalle miehelle on antanut rukkaset. Sen vuoksi täytyi Ferguksen vaan niellä tuo luuloteltu loukkaus, kunnes ajan ratas, jonka pyörimistä hän aikoi tiukasti pitää silmällä, tarjoisi hänelle tilaisuutta veriseen kostoon.