Chevalier otti Waverleyn vastaan tavallisella suopeudellaan ja lausui hänelle monta kohteliaisuutta erinomaisesta urhoollisuudesta. Sitte hän vei Waverleyn syrjään, kyseli eversti Talbotista yhtä ja toista ja saatuaan kaikki ne tiedot, mitä Edward saattoi vangista ja tämän olosuhteista antaa, hän jatkoi:
"En voi olla uskomatta, mr. Waverley, että eversti sisimmässään on meille suosiollinen, kätkeytyköönpä asianhaaroihin mukautuakseen minkä naamarin taakse tahansa, sillä ensiksikin tämä aatelismies on niin läheisessä suhteessa arvokkaaseen ja etevään ystäväämme, Sir Everard Waverleyhin, ja toiseksi hänen puolisonsa on Blandevillen sukua, joka taatusti kannattaa Englannin kirkon totisia ja oikealle hallitsijalle uskollisia periaatteita."
"Mikäli voin päättää siitä, mitä tänään kuulin hänen lausuvan, täytyy minun olla asiasta aivan eri mieltä kuin teidän kuninkaallinen korkeutenne."
"Samapa se, ainakin kannattaisi yrittää. Sen vuoksi uskon teidän haltuunne eversti Talbotin vartioimisen ja valtuutan teidät menettelemään hänen suhteensa, miten hyväksi näette. Toivon teidän keksivän keinoja saadaksenne selville hänen todellisen kantansa, mitä tulee kuninkaallisen isämme saattamiseen valtaistuimelle."
"Olen varma siitä", sanoi Waverley kumartaen, "että jos eversti Talbot suostuu lupauksen antamaan, siihen myös voi ehdottomasti luottaa; mutta jos hän kieltäytyy, niin toivoakseni teidän kuninkaallinen korkeutenne jättää jonkun toisen kuin hänen ystävänsä veljenpojan toimeksi ryhtyä häntä vastaan tarpeellisiin varokeinoihin."
"Minä en anna hänen vartioimistaan kenenkään muun huoleksi kuin teidän", sanoi prinssi hymyillen, mutta mahtipontinen sävy äänessään; "hyvin tärkeää on minun asialleni, että välillänne edes näyttää olevan hyvä sopu, vaikk'ei teidän onnistuisikaan todella saavuttaa hänen luottamustaan. Teidän on sentähden otettava hänet kortteeriinne; ja siltä varalta, että hän kieltäytyisi antamasta kunniasanaansa, pitää teidän toimittaa varmat vartijat. Pyydän teitä viipymättä ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin. Huomenna palaamme Edinburgiin."
Kun Waverley siten komennettiin takaisin Prestonin läheisyyteen, jäi häneltä näkemättä Bradwardinen paroonin juhlallinen alamaisvelvollisuuden osoitus. Hän olikin tätä nykyä menettänyt kaiken halun naurettavaisuuden näkemiseen, niin että se toimitus, johon Fergus oli niin hartaasti yllyttänyt hänen uteliaisuuttaan, unohtui häneltä kokonaan. Mutta seuraavana päivänä kierteli luettavana oikea sanomalehti, jossa seikkaperäisesti kerrottiin Gladsmuirin taistelusta, joksi ylämaalaiset mielellään nimittivät voittoansa; lopussa oli kertomus vastaanotosta, jollaisen chevalier oli Pinkiehousessa myöhemmällä pitänyt, sisältäen muun mukana seuraavat korkealle tavottelevat lauselmat:
"Siitä onnettomasta sopimuksesta alkaen, joka tuhosi Skotlannin aseman itsenäisenä kansana, ei meillä enää ole ollut onnea nähdä tämän maan ruhtinasten vastaanottavan eikä sen aatelismiesten suorittavan niitä alamaisvelvollisuuden osotuksia, jotka, perustuen skotlantilaisen urhouden loistaviin sankaritekoihin, johtavat mieleemme maamme entistä historiaa ynnä niiden siteiden miehuullista ja ritarillista koruttomuutta, jotka yhdistivät kruunuun tätä niin usein avustaneiden ja puolustaneiden sotilasten kunnianosotuksen. Mutta tämän kuun 20:nnen päivän illalla herätettiin meissä taas eleille muisto eräästä niitä menoja, jotka kuuluvat Skotlannin maineen entisiin aikoihin. Kun kaikki olivat koolla, esiintyi Cosmo Comyne Bradwardine, samannimisestä paroonikunnasta, armeijan eversti y.m., y,m., y.m., prinssin eteen, mr. D. Macwheeblen, Bradwardinen vanhan paroonikunnan rättärin saattamana (joka kuuluu äskettäin nimitetyn sotakomisarioksi), ja anoi erään asiakirjan perusteella lupaa mieskohtaisesti suorittaa hänen kuninkaalliselle korkeudellensa, tämän edustaessa isäänsä, vanhastaan säädetyn palveluksen, josta hänelle Robert Brucen allekirjottaman asiakirjan mukaan (joka alkuperäisenä oli esillä, hänen kuninkaallisen korkeutensa ylikanslerien sitä tarkastettua) oli läänityksenä annettu Bradwardinen paroonikunta ja Tully-Veolanin maatilat. Sitte kun hänen anomukseensa oli suostuttu ja asia rekisteröity, laski hänen kuninkaallinen korkeutensa toisen jalkansa tyynylle, ja Bradwardinen parooni laskeutui oikealle polvellensa ja ryhtyi päästämään töppösen eli matalakorkoisen ylämaalaisen kengän nauhoja, jollaista jalkinetta sankarimme käyttää uljaiden puoluelaistensa kunniaksi. Tämän tapahduttua hänen kuninkaallinen korkeutensa julisti juhlamenot päättyneiksi. Sitten hän syleili uljasta sotavanhusta ja selitti, että ainoastaan kunnioitus Robert Brucen määräystä kohtaan oli saanut hänet vastaanottamaan alhaisen palveluksen vertauskuvallisenkaan täyttämisen sellaisilta käsiltä, jotka niin mainiosti olivat taistelleet kruunun nostamiseksi taas hänen isänsä päähän. Tämän jälkeen kirjotutti parooni Cosmo Comyne Bradwardine sotakomisario mr. Macwheeblella sen sisältöisen asiakirjan, että alamaisvelvollisuus oli rite et solemniter acta et peracta; ja samansuuntaisen selityksen laati myös ylikansleri ja talletti kanslian arkistoon. Kuten olemme saaneet tietää, aikoo hänen kuninkaallinen korkeutensa, niin pian kuin hänen majesteettinsa mielipidettä on kuulusteltu, korottaa eversti Bradwardinen pääriksi, antaen hänelle Bradwardinen ja Tully-Veolanin viskountin arvonimen: jo nyt on hänen kuninkaallinen korkeutensa, isänsä nimessä ja vallassa, suvainnut lahjottaa hänelle isiltään perimäänsä vaakunaan kunniakkaan lisäyksen, nimittäin saapaspihdin, jonka yläpuolella on ristikkäin kaksi miekkaa, kilven oikeassa kulmassa, ja sen alaisella juovalla sanat: 'Vedä ja riisu'."
"Ellen muistaisi Ferguksen pilapuheita", ajatteli itsekseen Waverley, luettuaan tämän pitkän ja vakavassa hengessä laaditun kyhäyksen, "tuntuisi tuo kaikki hyvinkin mukiin menevältä eikä mieleeni lainkaan juolahtaisi pitää sitä naurettavana. Vaan kaikella on valo- ja varjopuolensa. En todellakaan käsitä, miksi paroonin saapaspihti ei voisi vaakunatieteessä vaatia itselleen sijaa samalla oikeudella kuin kärryt, pyörät, aurat, sukkulat, kynttilänjalat ja muut ihan tavalliset esineet, jotka muistuttavat kaikesta muusta kuin ritarillisuudesta, mutta jollaisia kuitenkin tapaamme monissa vanhimmissa vaakunoissamme."
Tämä on kuitenkin vaan sivuseikka, joka varsinaiseen kertomukseemme ei paljon kuulu.