Antigone
En vaadikaan sua! Niin, jos vasta mielisit
Mua auttaa, en sun avustas ma huoliskaan. — 70
Vaan ollos kuinka tahdot vain: ma veljellein
Luon haudan; sitten kuolo mulle kaunis on.
Rakkaana luona rakkahan saan nukkua,
Rikoksen pyhän tehtyäin. Kas kauemmin
Mun tulee Tuonta miellyttää kuin maalimaa: 75
Siell' asun aina. Vaan jos tahdot, halveksu
Mit' arvollist' on taivaallisten silmissä.
Ismene
En halveksu; vaan enpä pysty luonnoltani
Uhalla kansalaisten mitään toimimaan.
Antigone
Sä tuota syyksi teeskele! ma lähden nyt 80
Veljelle rakkaimmalle hautaa luomahan.
Ismene
Voi onneton! sun tähtes kuin mua pelottaa!
Antigone
Mua ellös surko! suojaa omaa onneas!