Rakkaat ystävät! Miten te huolehditte minun rauhastani!
ELEONORE
Me olemme siitä vastuussa kansalle.
ROBESPIERRE
Kuinka kotinne tekee minulle hyvää! Millaista rauhaa sieluni täällä nauttii! Se ei ole mikään itsekäs pakopaikka, kaukana ulkomaailman myrskyistä. Ei, portti on selkoselällään isänmaan huolille, mutta tullessaan tästä sisään ne saavat uuden, suurenmoisen leiman. Täällä voi ottaa kohtalon miehen lailla vastaan, taivuttamatta päätään, silmästä silmään. En ole milloinkaan astunut tämän kynnyksen yli hengittämättä pihailmassa, sahatun puun raikkaassa tuoksussa rauhaa ja toivoa. Duplayn rehelliset kasvot, teidän äitinne ystävällinen ääni, teidän kätenne, Eléonore, jonka te sisarellisesti hymyillen ojennatte minulle, kaikki tämä vilpitön kiintymys saa minut tuntemaan korvaamattoman ja ihmeellisen onnen, oo, sen onnen, jota minä eniten kaipaan ja jota minä tarvitsen enemmän kuin mitään muuta!
ELEONORE
Minkä onnen?
ROBESPIERRE
Luottamuksen ja uskollisuuden.