DANTON
Minä ravistan heidät maahan! Minä olen tottunut taistelemaan hirviöitä vastaan. Lapsena minä ottelin härkien kanssa. Tämä ruhjoutunut nenä ja tämä haljennut huuli ovat niiden veristen sarvien jälkiä. Ja kerran puolivillit siat, joita minä kiljuen ajoin pitkin niittyä, purivat minua pahasti vatsaan. Minä en pelkää Vadier'ta ja hänen laisiaan. Ja ne ovat sitä paitsi liiaksi pelkureita.
CAMILLE
Vaan jos he sittenkin uskaltaisivat? Saadakseen enemmän rohkeutta ovat he kutsuneet Saint-Just'in kotiin armeijasta, väitetään että he odottavat hänen paluutaan ryhtyäkseen toimimaan.
DANTON
No niin, jos he menevät niin pitkälle, niin tulkoon taistelun edesvastuu heidän niskoilleen ja musertakoon heidät. Minä olen paksunahkainen ja kestän kärsivällisesti loukkauksia. Mutta kun minä kerran lähden taisteluun, en minä aio pysähtyä ennenkuin kaikki on maassa. Ne kurjat! Minä nielasen ne kaikki yhtenä suupalana…
4. kohtaus.
Samat, Robespierre, Lucile.
(Lucile syöksyy hädissään sisään)
LUCILE (juoksee Camille'in luo, pelästyneesti)