PRESIDENTTI
Hiljaa!
FOUQUIER (jäätävän hiljaisuuden vallitessa)
Konventti saattaa tietoon seuraavan kirjeen, jonk komiteat ovat saaneet poliisiviranomaisilta, jotta oikeusistuin näkisi mikä tuho vapautta uhkaa. (Lukien:) »Parisin kommuuni. Me poliisidepartementin johtajat olemme eräältä Luxembourg-vankilan porttivahdilta saamamme kirjeen johdosta kiiruhtaneet vankilaan ja käskeneet puheillemme kansalaisen Laflotte'in, tasavallan entisen ministerin Firenzessä, noin viikko sitten siellä vangitun, joka on meille kertonut, että hän eilen illalla kello kuuden ja seitsemän välillä oli ollut kansalaisen kenraali Dillonin huoneessa ja oli mainittu Dillon silloin vetänyt hänet syrjään ja sanonut, että on noustava sortoa vastaan ja että ne jalot ja etevät miehet, jotka olivat tähän ynnä muihin vankiloihin suljettuina aikoivat liittyä yhteen, sekä että Desmoulins'in vaimo oli hänen käytettäväkseen jättänyt tuhat taaleria, joilla oli koottava kansaa häiritsemään vallankumoustuomioistuimen istuntoa — —»
(Kiihtymystä.)
CAMILLE (suunniltaan)
Ne roistot! heille ei riitä, että he murhaavat minut, he tahtovat vielä murhata vaimonikin! — (Hän repii tukkaansa.)
DANTON (näyttäen nyrkkiä Fouquier'lle)
Te konnat! Konnat! Ne ovat tekaisseet tämän salajuonen tuhotakseen meidät.
(Kansanjoukko hyväksyy ja paheksuu.)