CAMILLE
Ranska vihaa Tartuffejä. Ravistakaamme sitä junkkaria ja löylyttäkäämme hänen tekohurskauttaan.
PHILIPPEAUX
Minä olen tehnyt velvollisuuteni — tehkööt muut samoin! Minä olen vetänyt päivän valoon itä-armeijan rosvoojat, Saumurin pää-esikunnan. Minä olen tarttunut heitä kurkkuun eikä mikään muu kuin oman pääni menetys saa minua hellittämään otettani. Minulla ei ole mitään illusioneja: minä tiedän mitä merkitsee käydä käsiksi kenraali Rossignoliin ja hänen apureihinsa. Valiokunta varoo vielä saadakseen minut sitä varmemmin turmioon. Minkähän alhaisuuden ne aikovatkaan työntää minun niskoilleni. Saan kuumeen kun vain ajattelenkin sitä. Teloittakoot jos tahtovat; mutta älkööt koskeko kunniaani!
HERAULT
Minä olen tyynempi kuin sinä, Philippeaux. Minä tiedän jo sen verukkeen, jota he tulevat käyttämään tuhotakseen minut. Minulla on onnettomuudeksi se ajatus, että voi olla Euroopan hallitusten vihollinen, vihaamatta silti kaikkia, jotka eivät ole ranskalaisia. Minulla on ystäviä ulkomailla; minä en ole katsonut tarpeelliseksi luopua heistä liehitelläkseni Billaud-Varennea ja muita hänen laisiaan hulluja. Minun kotiini on tunkeuduttu, murtauduttu laatikkoihini, minulta on varastettu muutamia kirjeitä, joissa ei ole ollut muuta kuin joitakin tunteenilmauksia: se riittää; nyt kuulun minä tietysti siihen maanmainioon Englannin ostamaan salaliittoon, joka koettaa palauttaa kuningasvallan.
CAMILLE
Oletko varma siitä mitä sanot?
HERAULT
Aivan varma, Camille. Minun pääni ei ole enää lujassa.