— Mitäpä se häntä vahingoittaisi. Minä vihaan salassa pitämistä, Augustine vastasi. No, minä sanon teille, kuinka asia oikein on, ja huolin viisi, mitä hän sanoo, kun saa kuulla minua sitä kertoneen. Hän on, näetten, rakastunut tuohon pieneen tyttöön, jota ei seitsemään ajastaikaan ole nähnyt. Niin minä ainakin luulen.
— Minkä ikäinen hän oli? kysyi rouva Gregoire.
— Hän oli saman ikäinen kuin meidän kaksoispari, noin neljän vuotias. Kauan aikaa on Jacques häntä hakenut kuin silmäneulaa, mutta ei hän koskaan häntä löydä… ymmärrättehän! Eikö ole hassua, että täysi-ikäinen mies on rakastuneena pieneen tyttöön, joka oli tämän pöydän korkuinen. Kerran minä sen hänelle selitin, mutta silloin hän vasta vimmastui, enkä minä enää toiste menisi siitä hänelle puhumaan. Kuitenkin se on varma asia. Naapuri-naiset vakuuttavat, ettei hänen kaltaistansa nuorukaista vielä ole nähty, joka ei vähääkään tytöistä välitä. Ei luulisi hänellä silmiä päässä olevan, koska ei edes tiedä, ovatko ne rumia vai kauniita. Äiti sanoo, että hän aina on ollut tuommoinen, ja kehuu häntä vakaiseksi pojaksi. Ikäänkuin se mitään hauskaa olisi, jos kaikki pojat noin yksitoikkoisia olisivat.
— Se olisi kai tytöille terveellisempää, sanoi rouva Gregoire.
— Tekee se kuitenkin hyvää, kun väliin kuulee itseänsä kauniiksi kiitettävän. Mitäpä pahaa siitä seuraisi?
— Se voi saattaa teidät edemmäksi kuin luulettekaan, tyttöparka.
Augustine kohotti olkapäitään.
— Eihän sitä enään mitään lapsia olla, hän sanoi ja koetti ruveta vakaisen näköiseksi.
Kun Jacques palasi, oli hänen sisarensa jo mennyt pois. Hän ei tahtonut odottaa, sanoen, että ennen menisi yksinään, kuin semmoisen seurassa, joka matkan pitkään ei sanaakaan hänelle lausuisi.
Rouva Gregoire ei ollut se ihminen, joka olisi voinut mitään salassa pitää, ja Célinen rukoilevista katseista huolimatta, hän heti otti Augustinen ilmoittaman asian puheeksi ja jatkoi sen päähän asti, vaikka Jacques jo ensi sanoilta kulmiansa rypisti. Hän hillitsi kuitenkin suuttumuksensa ja rupesi lyhyesti kertomaan lapsen ja sen vanhempain kohtaloa, ilmoittamatta kuitenkaan, millä ehdoilla tuo vieras rouva oli sen omaksensa saanut.