Tapahtuipa kerran, että hän salissa, jossa häntä ei läsnä olevaksi aavistettukaan, sattui kuulemaan keskustelun, jota ei suinkaan oltu hänen korviansa varten aijottu.
Kaksi vieraisilla, olevaa rouvaa odotti siellä rouva de Préalia. Toinen näistä oli rouva de Chabrand, joka ei vuosien vieriessäkään ollut leppynyt siitä, että hänen sukulaisensa oli ottanut Grenevièven kasvatiksensa.
— Lapsi on erinomaisen kaunis, sanoi toinen vieras, joille vanhan rouvan mielipiteet tässä asiassa olivat tuntemattomat ja joka luuli puhuvansa mieliksi, kun tyttöä kehui. Olisipa ollut vahinko, jos hän olisi alhaiseen säätyyn jäänyt. Olipa tuolla tytöllä onni!
— Sisareni tytär teki tyhmästi, kun hänet otti, vastasi rouva de Chabrand. Ei saa muuttaa Jumalan säätämää järjestystä; ja saattepa nähdä, että hän vielä sitä katuu.
— Tuota en olisi tullut ajatelleeksi. Minusta se oli suureksi onneksi sekä lapselle että rouva de Préalille, mutta epäilemättä te olette oikeassa, vieras ujosti lisäsi, ollen muka erhetyksestä hämillänsä. Mutta näettekö, kuinka tämä tyttö on ikäänkuin luotu nykyistä tilaansa varten?
— Ei hän juuri hullumpikaan ole, mutta hänen kauneuttansa liiaksi ylistetään. Saatte olla varma siitä, että hänessä on paljon rahvasmaisuutta, joka aikanansa pistää esiin huolellisenkin kasvatuksen kuoren alta. Minä puolestani uskon syntyperän vaikutusta. Jos niinä olisin rouva de Préalin asemassa, niin tämä seikka suuresti minua huolettaisi.
Mutta sanotaanhan vanhempien olleen korkeata sukua.
— Niin rouva de Préal sanoo. Paitsi sitä, tiedättehän, että hän itsekin on jotensakin halpaa sukua. Sisarenipoika nai hänet, poloinen, vaan rahan tähden: sillä hän oli kotoisin peräti toisesta säätypiiristä. Se seikka selittää monta asiaa.
— Tuota en ole ennen kuullut… Minä olenkin vaan vähän aikaa ollut tuttavuudessa rouva de Préalin kanssa. Minusta hänellä näkyy olevan aivan säädykäs käytös.
— Ainakin hän sitä harjoittelee, ja jo siitäkin huomaa hänen olevan toista säätyluokkaa, että hän on niin arka ja aina pelkää astuvansa soveliaisuuden rajain ylitse. Tuo pelko juuri häntä niissä rajoissa pitää, ja siinä eroitus hänen ja meidän välillämme.