—Sinä varmaankaan et ole terve, Agnes?
—Olen, valitettavasti.
—Valitettavasti?
—Niin juuri: valitettavasti. Kun nämä hetket tulevat, toivon aina, että olisin ruumiillisesti sairas.
—Onko sinulla sitten useinkin näitä tänlaisia hetkiä?
—Hm—
Hän hymyili surullisesti.
—Minä kun luulin—
—Mitä luulit?
—Että sinä päinvastoin olisit aina iloinen ja nauttisit elämästä runsaammin kuin muut.