—Niinhän se on.
—Mihinkä he muuten menivät? Ihmettelin, ettet sinä ollut mukana.
En ehtinyt siihen vastata, sillä Mari samassa ilmestyi ovelle paperilippu kädessä.
—Viivyimme näin kauvan, rouva taisi jo kaivata.
—Enpä niinkään. Mikä lippu se on?
—Herra kuuluu lähettäneen.
Repäisin kirjeen auki ja luin.
—Elä odota minua päivällisille. Syömme täällä puiston ravintolassa. Jos jaksat, niin tule mukaan. Toivottavasti on pahoinvointisi jo mennyt ohitse. Antti.
Pistin paperin taskuuni ja rutistin.
Mies odottaa vastuuta, huomautti Mari.