"No, luulen, että uusi, harmaa pukunne pukee teitä hyvin —"
"Sen olette jo usein sanonut."
"Sitte sanon sen vielä kerran. Ei, Hanna, Vilhelm on hyvä mies — mutta kun oikein katson teitä, ette te mielestäni sovi hänelle —"
"Mitä puhuttekaan siellä —"
"Vain sitä minkä itsekin juuri tunnustitte."
"Mutta se oli lapsellista minulta, älkää uskoko, että todellakin niin ajattelen."
"Ei, se oli totta, Hanna —"
Hän kietoi kätensä Hannan vyötärölle ja koetti puristaa häntä rintaansa vasten.
"Hanna, rouva Schorn —"
"Gustav — herra Rassmann, mitä teette —"