Kun Schornilla sitte oli aikaa ja tilaisuutta näytellä kolmatta lehtimajassa, silloin keskustelu tavallisesti kääntyi toiseen suuntaan. Ja innostuneesta mestarista olikin tämä helposti selitettävää — pääaiheena olivat "suuret päämäärät".
Schornilla oli Rassmannille niin paljo kysymyksiä, että tämä tuskin saattoi niihin vastata. Sisimmässään agitaattori kirosi toverinsa opinjanoa, joka kyseli sellaisia asioita, että ne saattoivat hänet pulaan, sillä hän ei ollut niistä itsekään selvillä; mutta yksi keino oli aina jälellä.
Hän puhui silloin nopeudella ja sujuvaisuudella, käytti joukon oppineita sanoja, jottei Schorn voinut lainkaan seurata esitystä, vaan kuunteli häntä äännetönnä ja nyökäytteli päätään, ikäänkuin hän käsittäisi kaiken. Samalla hän yhä koetti sulattaa ensimäistä lausetta, toisen jo sanoessa kolmatta Ja neljättä.
Nuori mestari oli jo usein ajatellut sitä tulevaisuuden ohjelmaa, jota kutsutaan vapaaksi rakkaudeksi, voimatta siitä muodostaa selvää kuvaa.
Rassmannin, suuren Rassmannin, joka oli niin paljo oppinut ja varmaankin agitatsionimatkoillaan tuhannet kerrat tätä uutta evankeliumia saarnannut, täytyi parhaiten voida se selittää.
Eräänä iltana, kun liiketoveri taasen merkillistä kyllä ei näyttänyt halukkaalta menemään tunnettuun "klubiinsa", joka tosin oli olemassa ainoastaan Schornin mielikuvituksessa, ja kun Schorn teki seuraa heille molemmille, pyysi hän toveriltaan lähempää valoa "Juttuun vapaasta lemmen vaalista".
"Minulle ei asia ole vielä aivan selvä, rakas Gustav, olen siitä paljo kuullut, mutta vähän lukenut", sanoi nuori mestari… "Voihan Hannakin siitä hieman kuulla?" kysyi hän miltei epäröiden.
Rouva Schorn oli jo noussut ja silmäili maahan puoleksi hämillään.
Rassmann, joka oli ollut voivinaan hieman pahoin, tuli yhtäkkiä terveeksi ja oli iloinen kuin kala vedessä.
Hän nauroi aivan kuin tahtoisi pitää Schornin yksinkertaisuutta piloinaan, niin että mestari tuli aivan hämilleen.