Sitte tuli yhtäperään kokonainen sanatulva hänen huuliltaan, puolen tusinaa kysymyksiä, jotka esiin syöksähtäessään tekivät hänen äänensä vielä painavammaksi ja saivat hänen kummastuksensa tämän mieleisen yhteensattuman johdosta näyttämään vielä suuremmalta. Samalla tuli näkyviin koko tuttavallisuus, joka edellytti aikaisempaa läheistä seurustelua.
"… Tyttö, kuinka tulet tänne, tähän moraaliseen poroporvarien pesään?… Kuinka kannatkaan nyt tukkaasi? Sinuahan tuskin enää tunteekaan noine mustalaiskiharoinesi ja tässä porvaritytön puvussa ilman leikkauksia… No, se on hyvä… Ajatelkaas vain, hyvät herrat — Moorin kahvilassa, Berliinin suurimmassa tingeltangelissa, olen nähnyt tämän tytön sinisissä atlaslaahuksissa. Ja nyt tämä jälleennäkeminen — mutta kerrohan toki tyttö, tule tänne —"
Ja Berliinin elämän muistojen kokonaan hurmaamana laski hän käsivartensa Rosan vyötärölle ja veti tämän syliinsä.
Böömiläiset taitelijattaret lavalla heittelivät heihin merkitseviä katseita.
Rosa näytti vanhan tuttavan syleilyssä kokonaan sulaneen.
Samoin kuin Rassmann alkoi päästää valloilleen vanhan nautinnonhaluisen luonteensa, jota tämän uhkuvan ruumiin kosketus kiihotti kaksin kerroin, samoin alkoi Rosakin, kuullessaan tuttavallisen "sinuttelun" tuntea olevansa vanhassa osassaan.
Hänestä tuntui äkkiä niin hyvältä tämän Rassmannin edessä, joka tunsi sen "hyvän" tavan, jolla pääkaupungissa sellaisia tyttöjä tavallisesti kohdellaan. Hänestä oli kuin esiintyisi hän jälleen paljain rinnoin ja kyynärän pituisissa laahuksissa, seisoisi Moorin kahvilan näyttämöllä ja laulaisi, säestäen lauluaan hekumallisin jalkain liikkein, laulaisi jotakin mielikuplettiaan, joka aina oli saanut kaikuvat suosionosotukset herkullisuuteen tottuneelta kuulijakunnalta.
"Antakaas minunkin kerran maistaa", sanoi hän, tarttui hyväksymistä odottamatta lasiin, jonka Rassmann juuri oli täyttänyt ja syöksi sisällön yhdellä siemauksella alas.
Ja Schornin liiketoveri huusi uudelleen:
"Hedwig, vielä uusi pullo soittokunnan naisille —"