Eräässä huoneen nurkassa istui iäkkäämpi mies, ilmeisesti juutalaista tyyppiä, pudistellen yhä päätänsä, kun hän tuontuostakin heitti katseen viininjuojiin.
Samuel Hirsch omisti torin varrella kenkäkaupan, josta Schorn oli ystävälleen tunnettuna pukemispäivänä ostanut kenkäparin. Hän oli Rassmannin nähnyt samana aamupäivänä perin repaleisessa puvussaan ja tiesi parhaiten miten kähertäjän tiedonannot olivat käsitettävät. Kun Pätzoldt istuutui hänenkin pöytäänsä ja salaperäisenä aikoi alottaa lörpöttelynsä, teki Samuel Hirsch kohta vastenmielisyyttä osottavan kädenliikkeen ja sanoi väärentämättömällä juutalaisella murteellaan:
"Jättäkää se, ei lörpöttä. Mikä herr! Ei ein mark olisi minä häntä uskonu, jos herr ehrenwerte Schorn ei olema minulle vertrauen sanonu, hän takaa for sainen Fraind, kun hän tehny häntä hänen toveri. Ei tekemä techtelmechtel minun kanssa, herr Pätzoldt."
Tämä julkeus oli Marat toisen vähällä jähmetyttää. Sisimmässään oli hänellä valmiina uusi määräys, joka koski erityisesti erästä tunnettua herra Samuel Hirschiä, ja hänet oli sentähden, että oli rohjennut ajatella yleistä mielipidettä vastaan, kahdenkymmenenneljän tunnin kuluessa haastettava tuomioistuimen eteen.
Mutta juutalainen kauppias maksoi laskunsa ja poistui konserttisalista.
Huoneessa, jossa vallitsi suuri kuumuus, kohosi tunnelma yhä korkeammalle.
Laulajatarten esiintymislavan eteen oli ryhmittynyt joukko kauppamatkustajia, jotka olivat kaupungissa liikuskelleet liiketuttaviensa luona ja heikäläisten tapaan lopuksi ottaneet vapauden näytellä "suuria herroja".
Enimmät heistä tulivat suuremmista tehdasseuduista tai suoraan Berliinistä, ja olivat siis tottuneet reiluun elämään ja eräänlaiseen kunnioitusta herättävään esiintymiseen. Rassmannin suurellinen ryypyttely sai pian heidän keskuudestaan jäljittelijöitä, ja neiti sai tarjoilla punaviiniä pullon toisensa jälkeen.
Mieliala kohosi yhä hilpeämmäksi. Sinkoilivat kaikenlaiset sukkeluudet ja kokkapuheet, ja mieltymystä osotettiin kajahtelevalla naurulla, sellaisten ihmisten tapaan, joista jokapäiväisimmätkään sukkeluudet eivät ole niin joutavia, ettei niille saattaisi nauraa täyttä kurkkua. Sitte, kun harpunsoittajatarten laulut jälleen helähtelivät, laulettiin mukana ääneen, jotta ulvonta kaikui avoimista ikkunoista kadulle, muodostaen ihanassa kesäyössä yhden ainoan epäsoinnun.
Paikkakuntalaisista vieraista olivat useimmat jo poistuneet, niin että seuran muodostivat pääasiallisesti matkustajat. Ei kestänyt kauvan, ennenkuin Rassmann oli muutamain nuorten miesten kera tehnyt tuttavuutta, ja kun saatiin tietää, että hän oli kauvan elänyt Berliinissä, oli ystävyys valmis. Tämä hilpeä seura miellytti häntä tavattomasti: tuskin oli hänet ja pieni kähertäjä kutsuttu istumaan suureen pöytään, kun hän jo tilasi kaksi uutta pulloa sampanjaa ja puoleksi sopertaen lisäsi suurkaupunkilaisella äänellä: "Hedwig — laseja koko seuralle".