Täällä pelattiin ja maisteltiin, ja täällä esitti Marat toinen maailmaa järkyttävät suunnitelmansa, jotka panisivat Europan valtaistuimet vapisemaan. Täällä antoi pieni kähertäjä ja hiustenleikkaaja hengessä määräyksensä, joiden rinnalla Parisin vallankumouksellisen tuomioistuimen määräykset yhdeksännen termidorin edellä näyttivät pelkältä lastenleikiltä.
Milloin Schorn oli saapuvilla aamuryypyllään, puhuttiin myöskin uusimmista valtiollisista tapahtumista, sitte löi pieni herra Antonius Pätzoldt vielä pienemmän nyrkkinsä raivoissaan pöytään ja huusi vihanvimmoissaan, joskin hillityllä äänellä:
"Kansalaiset, asiain täytyy muuttua, meidän täytyy tehdä tabula rasa.
Minä ehdotan tietä giljotiinille, ilma on liian kuiva."
Kohta tämän jälkeen vingahti hän piipittävällä äänellään kahden muun huoneen lävitse tarjoiluhuoneeseen ja tilasi uuden lasin olutta.
Tästä verenjanoisesta miehestä oli ilma aina liian kuiva.
Ja yhä uudelleen löi hän nyrkkinsä pöytään, jotta lasit hyppivät, puhui pelottavia sanoja: "Minä olen valmis katusulkuihin, meidän täytyy tehdä tabula rasa".
Rassmannia, joka pohjaltaan kuului kuokkavierasluonteihin, jotka kaikesta ajattelevat kyynillisellä välinpitämättömyydellä, kunhan heille itselleen vain käy hyvin, huvitti sydämestään tämä "hullu kääpiö", mutta hänellä olivat aina valmiina nämä paljon merkitsevät sanat:
"Odota, rakas tohtori, aika tuo neuvon. Muuten on meidän tunnussanamme: kaikki lainsäädännön tietä, väkivalta viimeksi."
Karkotettu agitaattori ei unhottanut koskaan, että hän täten oikeastaan lausui Schornin mielipiteen ja että nuori mestari oli saapuvilla kuulemassa. Mutta hänen sydämensä synkissä sopukoissa, siellä mistä ihminen yksikseen lukee pienen sanan "lurjus", uinaili tunne, joka salaisuudessa imi itseensä pienen suurisuun ajatukset ja olisi ilolla tervehtinyt "_tabula rasa'_a".
Schorniin tekivät "hullun kääpiön" elkeet vastenmielisen vaikutuksen. Tämä personoitu ilvenäytelmä, täynnään juomahimoa, laiskuutta ja suurisuisuutta, joka ajatteli vapautta karhunnahkoihin kääriytyneenä, ei voinut kovan työn mieheltä voittaa ainoatakaan hyväksymisen hymyä.