Eräänä päivänä Hodgsonin eläessä, kun seura oli rahapulassa, lähetti muuan nimetön lahjoittaja rahasumman, jonka avulla taas päästiin eteenpäin. Maan päällä ollessaan Hodgson ei tiennyt, kuka lahjoittaja oli, mutta "maanalainen" Hodgson keksii hänet läsnäolijoiden joukosta, puhuttelee ja kiittää häntä julkisesti. Muuten valittelee Hodgson, niinkuin toisetkin henget, häntä kohtaavia äärettömiä vaikeuksia, kun ajatus on lähetettävä mediumin vieraan elimistön kautta.
"Minä olen", sanoi hän, "kuin lakkiaan etsivä sokea."
Mutta kun William James, kaikkien näiden turhien tarinoiden jälkeen, lopulta kysyy häneltä sitä olennaista, mikä polttaa kaikkein meidän huulia: "Hodgson, mitä voit kertoa meille toisesta elämästä?" rupeaa vainaja kiertelemään ja koettaa päästä asiasta eroon.
"Se ei ole vain turhaa kuvittelua, se on tosiseikka", vastaa hän.
"Hodgson", kysyy rouva James, "elättekö niinkuin me, niinkuin ihmiset?"
"Mitä hän sanoo?" virkkaa henki, joka ei muka ole ymmärtävinään.
"Elättekö niinkuin mekin?" toistaa William James.
"Onko teillä asunto ja vaatteet?" lisää hänen vaimonsa.
"Kyllä, kyllä on asunnot, mutta ei vaatteita. Ei, se on mieletöntä.
Odottakaahan hiukan; minun täytyy mennä."
"Mutta palaathan sinä?"