TUTTU (Kuin ajatuksissaan): Niin on, täti. Jos täti panee yhden lisää, niin olen kovin kiitollinen.
EULALIA (Kummastellen): Minä puhun seinistä.
TUTTU: Anteeksi! Minä kuulin heiniä.
FIINA (Kulkee sillävälin huoneen läpi perälle, kantaen kuppeja ja tuoden lisää kahvia.)
EULALIA: Herra jestas! Joko sinä olet päästäsi sekaisin, Tuttu?
TUTTU (Kuin sekaisin): Todellakin, täti, en muista enää, mitä minun piti tehdä.
EULALIA: Juo kahvia! Se selvittää.
TUTTU: Täytyy, täytyy. Ehkä tätikin juo vielä tilkan päälle.
EULALIA: Enkä juo. Mutta minä ajattelen ensin, miten täällä oikein olisi uudelleen kaikki järjestettävä.
TUTTU: No, tulkaa sitte! (Menee perälle).