"Kiitos vain, minä voin ottaa apua niin paljon kuin haluan — minulla on kyllä varoja", torjueli hän leikillisesti.
Keittiössä Saara alkoi keskustelun kestäessä vispilällä kostuttaa pesuvaatteita.
— "Tiedänhän minä sen, neiti Rördam! Mutta kun ei ole kenestäkään huolehtimista, niin pian ne kämmennahat ohenevat. Tehän tiedätte, kun on vain pelkkä oma itsensä…'"
"Te voitte niin sanoa, Juhl, mutta minä!" — vispilän liike lakkasi, neiti kääntyi vakavana häneen päin ja näytti nyt erittäin espanjalaiselta! — "minulla on tuolla neljä lasta hoidettavanani." — Hän viittasi tupaan, josta kuului leikin melu.
Rejer tunsi selvään, että tämä merkitsi ystävällistä kieltäytymistä; — aivan kuin olisi laivankansi murtunut hänen allansa.
Lapset olivat hauskinta, mitä hän tiesi — puhkesi hän puhumaan suunnattoman vakuuttavasti. Mutta neiti nauroi ja aikoi kysellä Alertin matkasta.
Silloin muuttui Rejer harvasanaiseksi ja miettiväiseksi; neiti sai yksin pitää keskustelusta huolta.
"Minä kuulin, että olette suorittanut perämiehentutkinnon, Juhl!"
"Keneltä? — Kuka sitä on…"?
Hän hämmentyi hiukan — "En tosiaankaan muista…"