Hän kohautti hartioitaan… Hm, hm! — koko miestä siinä kysytään pelkässä elämisessä!…
Hän istui sirkuksessa Lindin seurassa. Viimeksimainitun oli kerrassaan lumonnut Blenda Hastings, joka tanssi nuoralla, "Ilmatar", kuten hän ilmotuslehdissä itseään nimitti.
Lind huuteli hänelle, seurasi ihastellen hänen liikkeitään… "Katsohan! Rohkea, niin että tohtisi hyvinkin seisoa mastonnokassa varpaillaan! — Kevyt ja sorja kuin katti! — Kello yhdeksän aikaan iltaisin minä aina pistäydyn täällä, silloin on hänen vuoronsa häälyä ilmoilla!" —
Ovelta hän oli ostanut kukkavihon, jonka osasi heittää niin hyvin, että
Blenda kiitti häntä syvätunteisimmalla silmäyksellään.
Ja nyt heidän piti lähteä illalliselle.
Lind johdatti hänet erääseen kivijalkaravintolaan, jossa istui laivankapteeneja ja muuta väkeä, jotka samoin kuin hekin tulivat iltahuveista.
Lind asteli suoraa päätä perälle ja tervehti tutunomaisesti erästä vanhahkoa naisihmistä, joka istui myymäpöydän takana, ja pian saapui sisään mustakutrinen, reippaanoloinen kaunotar, joka likeisesti tervehti häntä kädestä. Hän tuntui olevan koko laitoksen sielu.
"Tämä on viimeinen ilta", sanoi Lind, "sillä me lähdemme taas keikkumaan. Huomenna nostetaan ankkuri, ja sen vuoksi minä tahdoin käydä tervehtimässä ja hyvästelemässä teitä, Sally!… Niin, niin se on, huomenna sitä lähdetään", varmisti hän hiukan surunvoittoisesti. "Tämä on minun viimeinen oluthaarikkani tällä kertaa, ja kauan kestää, ennenkuin sen saan niin kauniista kädestä kuin Sally Frankfurterin! Niin hienoa kättä ja niin säihkyviä silmiä ei kasva pohjoisnavalla."
Illallinen tarjoiltiin Lindin yhä lämpimämmin ihastellessa hänen silmiänsä ja erinäisiä muita miellyttäviä ominaisuuksiaan — kohteliaisuuksia, jotka kuusikolmattavuotinen Sally otti vastaan sangen ystävällisesti ja rauhallisesti kohdellen perämiestä hyvänä liiketuttavana ja kelpo ystävänä.
Hänen jäähyväisvakuutustensa ja -vannomustensa sadellessa neiti kääntyi hyllylleen ja otti sieltä, periltä, keltaiseen nauhaan kiedotun käärön tummia sikaareja… "Ne ovat oikeita" — sanoi hän — "minä sain ne eräältä kuubalaiselta laivankapteenilta — tahdotteko?"