"Mutta mitä varten olette täällä?" kysyi nainen. Hänen äänessään oli määrätty sävy kun tottuneella käskijällä konsanaan.
"Varastan, miss, suoraan sanoen. Minä olen puikkinut tänne katsomaan mitä täältä voisin anastaa. Luulin teidän olevan poissa kotoa, koskapa näin teidän automobiilissä lähtevän yhdessä miehenne kera. Mutta se oli kai pappanne ja te olette miss Setliffe."
Mrs Setliffe arvosteli edullisesti tuon yksinkertaisen kohteliaisuuden minkä hänen erehdyksensä aiheutti ja päätti ettei sano totuutta.
"Kuinka tiedätte minun olevan miss Setliffe?" kysyi talon rouva.
"Tämähän on ukko Setliffen talo, vain kuinka?"
Nainen nyökkäsi päätään.
"En tiennyt teillä olevan tyttären, mutta arvelen että te sitä olette. Ja jos ei se tuota teille suurta vaivaa olisin kiitollinen jos minulle neuvoisitte ulospääsytien."
"Miksi sen tekisin? Tehän olette rosvo, murtovaras."
"Ellen olisi ammatissani alottelija ottaisin sormukset pois sormistanne sensijaan että puhun kohteliaisuuksia", sanoi mies. "Olen täällä iskeäkseni ukko Setliffen rahoihin, vaan ei ryöstääkseni naisväkeä. Jos menette pois tieltä, niin ehkäpä tässä selviydyn omin voimin."
Mrs Setliffe oli älykäs nainen ja ymmärsi ettei hänen tarvinnut paljoa pelätä tuota miestä. Hän oli varma siitä ettei tämä mies ollut mikään tavallinen rikollinen. Puhelusta kuuli nainen ettei hän ollut kaupunkilainen ja oli tuntevinaan tuulahduksen suurten arojen raikkaammasta ilmastosta.