"Sanoin hänelle jo olevani naimisissa."
"'Odottaako vaimonne teitä?' kysyi hän.
"Vastasin: 'kyllä.'
"Ja siinä kaikki. Eikä hän ollut itsepäinen … kerran oli hän hiukan tulinen.
"'Kaikki minun tehtäväni, sanoi hän, sisältyy yhden sanan sanontaan ja silloin ette täältä enää lähde. Jos sanon tuon sanan jäätte tänne. Mutta sitä en aio sanoa. En halua teitä, ellette te halua … ja jos ette minua tahdo…'
"Hän rupesi hankkimaan minulle varusteita ja auttoi minua matkalle.
"'On suuri vahinko, muukalainen', sanoi hän erotessamme. 'Pidän ulkomuodostanne ja teistä itsestännekin. Jos kadutte niin tulkaa takaisin.'
"Tuota seikkaa halusin itsekin ja sen piti varmennettavan jäähyväissuukolla, mutta en tiennyt miten käyttäytyä tai miten hän asiasta selviytyisi. Niinkuin sanoin olin häneen rakastunut. Mutta itse teki hän asiassa käänteen.
"'Suudelkaa minua', sanoi hän. 'Antakaa minulle jotain ajateltavaa.'
"Ja me suutelimme toisiamme lumessa Teräkallioitten laaksoissa ja erosin hänestä tiellä mennessäni koirieni jälkeen. Kesti kuusi viikkoa ennenkuin olin kulkenut solan ja tullut Suuren Orjameren rannalla sijaitsevaan ensimäiseen kauppapaikkaan."