— "Kysyjä kylän löytää, hakija talon". Vuorelan rouva neuvoi.
Anni hengitti jo vapaammin. Samppa ei tietänyt mitään. Hän oli ensin pelännyt Sannin hänet tänne johdattaneen, silloin olisi ollut syytä epäillä hänen tietämättömyyttään.
— Mutta miksi et kotia tullut, kun kerran siitä paikastasi lähdit?
— Enhän minä sinne talveksi, kuluttamaan heidän vähiä ruokavarojaan, kun en kesällä tullut lähteneeksi töitten aikana.
— Tule mukaani, vien sinut kotiin jouluksi, näyt laihtuneen ja kalvenneen, ei sinulle näy tehdas sopivan.
Niin huolehtivasti katselivat Annia nuo rehelliset harmaat silmät.
Häntä hävetti ja tuntui niin tukalalle. Voi jos se tietäisi!
— En minä nyt ainakaan jouluksi.
— Minäpä kerron kotonasi miten sairaalle näytit, niin hakevat sinut pois täältä.
— Et saa kertoa semmoista! Ei minua mikään vaivaa, mutta juttele nyt minulle kotipuolen kuulumisia. Mitä te nyt siellä nykyisin hommaatte?
— Etkö sinä tiedä mitä me puuhailemme, ensin tavalliset työt ja sitte illalla harjoituksiin.